Sisällön tarjoaa Blogger.

Black friday; pelkkää kulutusjuhlaa?

Olen just se ihminen joka ymmärtää, muttei kuitenkaan ymmärrä miksi black friday edes on olemassa.
Okei... Onhan se kiva kun alkaa joulu lähestyä ja lahjakriisi pukkaa päälle, niin alennusten saattelemana on helpompi oikeasti lähtee sinne kauppaan ostamaan niitä lahjoja.

Mutta, miksi niitä alennuksia on koko viikon ajan tai jos niitä ei ole maanantaista sunnuntaihin, ihmiset kyseenalaistavat kauhuissaan asiaa, kun nimensäkin mukaan se kuitenkin on black F R I D A Y.



Vielä muutama vuosi sitten suomessa hyvä että edes tiedettiin mikä black friday on, kunnes elektroniikka liikkeet alkoivat pari vuotta sitten käyttämään tätä kulutusjuhla päivää hyvödykseen. Siitä se sitten lähti, lähes jokainen kauppa on täynnä jos jonkinlaista tarjousta ja hulinaa tämän yhden päivän (kokoviikon) ajan.



Oon saanu nyt tämän kuluneen viikon ajan katsoa erilaisia mainoksia eri yrityksiltä, koskien sitä millaisia tarjouksia on black fridayna. Itselläni ei tullut minkäänlaista houkutusta edes ostaa perjantaina mitään, saati vaan sen takia että jokin on alennuksessa. 
Okei, onhan se kuluttajalle myös kannattavaa hyödyntää näitä alennuksia kuin se, että ostaisi aina normaalilla hinnalla.



Eli tiivistettynä, minun mielestäni tämä on jokseenki turhaa viettää tämmöistä päivää, tai sitten se oikeasti voisi olla vain sen perjantain eikä koko viikkoa.

Mun tarkoituksena ei todellakaan ole tällä tekstillä tuomita yhtään ketään tai yhtään mitään yritystä, tämä asia vaan heräsi taas henkiin mielessäni kun tämä kyseinen päivä saapui. On ihan okei jos just sä hullaannut alennuksista ja haluut ottaa niistä kaiken ilon irti, en mä rupee ketään tuomitseen, koska ei mulla siihen ole edes aihetta, haha.



Halusin vaan näin sunnuntaina tyhjentää päätäni kertomalla mielipiteeni tästä "kulutusjuhlasta" ja ehkä herättää pientä keskustelua tästä aiheesta.

Joten kertokaa mitä mieltä just te ootte black fridaystä ja shoppailitteko alennuksista?

xoxo, Laura

Tarina iholla

Mä oon jo pienen ikuisuuden rakastanut tatuointeja, ne vaan kertoo mun mielestä ihmisestä tietynlaista tarinaa. Erilaisia tatuointeja ja tatuointi tyylejä on vähintään yhtä paljon kuin niiden omistavia ihmisiä. 

Tiedän kokemuksesta kuinka varsinkin vanhemmat ihmiset kauhistelevat vieläkin tatuoituja ihmisiä, ja kyselevät tiedänkö miten rumilta nuo tulevat näyttämään kun olet vanha ja ruttuinen? No mielestäni tuota on ihan turha miettiä, sillä ei minun mielestäni muutenkaan ruttuinen ole ilman tatuointejakaan se kaunein ja lisäksi, sitten ku minun ikäpolveni on siellä 80 ikävuoden hujakoilla, niin varmasti on oudompaa jos jollai ei ole mustetta ihossaan. 

Itse otin ensimmäisen tatuointini jo 14 vuotiaana ja siltä tuo vähän näyttääkin. Mielestäni tuo kuva itsessään ei ole kamala, mutta tuo miten se on tehty on kamalaa. Välillä mielessäni on käynyt kyseisen tatuoinnin peittäminen uudella kuvalla, mutta aina olen päätynyt siihen etten sitä tule peittämään sillä, tuolla tatuoinnilla on merkitystä minulle, ihan yksinkertaisuudessaan ihan siinäkin mielessä, että se on ensimmäinen. Eli vaikka kuinka kökösti tuo on tehty, se on ja pysyy ihollani.


Ja siitähän se sitten alkoi, aivan järkyttävä tatuointikuume, eikä sille näy loppua. Seuraava tatuointi tuli iholle kun olin 16 vuotias. Halusin ehdottomasti tekstin käteen, sellaisen joka tuo positiivista energiaa. Nään jo silmissäni kuinka monet siellä ruudun toisella puolellaan pudistelevat päätään miettien kuinka mainstream tuo voikaan olla tekstinä. No joo on se nykyään, mutta sitä se ei ollut reilut 4 vuotta sitten.


Kauaa en taas jaksanut olla ilman uutta tatuointia, kun 18 vuotiaana kävelin jälleen neulan alle ottamaan kolme lintua nilkkaani. Tällä on monta merkitystä minulle, (enkä sen enempää niitä ala tässä avaamaan) jonka lisäksi pidän kuvan yksikertaisuudesta kovasti. 


Sitten tuli kivuliain. Nimittäin yli 25 cm pitkä sulka kylkiluiden päälle. Pakko myöntää, että ilman puuduttavaa voidetta olisin ensimmäisen 15 minuutin jälkeen lähtenyt itku kurkussa juoksemaan pois. Voin sanoa nimittäin kivun ollen järkyttävää kun tatuointia aloitettiin tekemään sellaisesta kohdasta, johon en ollut tajunnut levittää sitä puudutetta. AUTS.
Tämän ottaessa olin 19 vuotias ja juuri parin viikon kuluttua ottamisesta edessä oli abiristeily. Luojan kiitos tuo parani nopeasti, eikä ongelmia tullut.


Viimeiset kaksi otin samalla kertaa nyt 2017 kesäkuussa. Halusin toiseen käteeni jotain pientä ja yksinkertaista. Olen pitkään haaveillut jostain horoskooppiini liittyvästä kuvasta. Päädyin yksinkertaisuutensa vuoksi tähän aaltomaiseen kuvaan, joka siis kuvastaa tottakai vesimiestä. Toinen, ranteen ulkosyrjässä oleva symbooli kuvastaa vahvuutta, monille vain pelkkiä viivoja ristiinrastiin. Senkin tunsin olevan minulle juuri sopiva, sillä jokaisen pitää muistaa pysyä vahvana vastoinkäymisistä huolimatta.



En osaisi enää kuvitellakkaan kroppaani ilman näitä kuvia. Ne ovat suuri osa minua, ja kuvastaa sitä mitä just mä oon! Halusin kuitenkin sijoittaa tauoinnit, niin että ne on helppo myös piilottaa täysin tarpeen vaatiessa.

Tatuiointien määrä ei varmasti jää tähän. Haavenani olisi joskus ottaa jotain hieman isompaa, mutta saa nähdä milloin sen aika koittaa.


Onko siellä muita joilla on tatuointeja tai haaveilee ensimmäisestään?


xoxo, Laura

Joskus kiire ja väsymys yllättää










takki - Only
huivi - Pieces
neule - Vero Moda
legginsit - Pieces
kengät - Kookenkä(?)


Ihanaa sunnuntai-iltaa teille!
Mä oon ollut todella huono bloggaaja viimeiset viikot, minulla alkoi uusi työ ja se onkin vienyt voimani ihan täysin eikä minulla ole ollut aikaa ja eikä jaksamusta miettiäkkään blogia, kun työpäivien jälkeen haluaa vain käpertyä poikaystävän kainaloon lepäämään ja vapaapäivät on täytetty muilla jutuilla.

Tämän postauksen kuvat käytiin napsimassa ihanan aurinkoisessa ja talvisessa säässä, vanhan kanavan luona täällä Jyväskylässä. Näistä tuli ihanan tunnelmallisia verrattuna niihin kuviin jotka on otettu ihan pilvisellä ja harmaalla säällä, tykkään! 

Muutenkin näitä aurinkoisia pakkaskelejä saisi olla enemmänkin, heti niistä saa jotenkin enemmän virtaa.

Se siitä, palataan taas kun saan enemmän energiaa kirjoittaa jotain fiksua!♥



xoxo, Laura