Sisällön tarjoaa Blogger.

Miltä meillä näyttää nyt

Nyt on vihdoin hyvä aika näyttää teille miltä meillä tällä hetkellä näyttää, kun edellisestä kotipostauksesta on jo vierähtänyt tovi. Me ollaan nyt asuttu tässä 5 kuukautta ja tekemistä tässä vieläkin on, mutta suurimmaksi osaksi täällä alkaa olla jo valmista.


















Paljonhan täällä on edelleen samaa kuin mitä jo olette nähneet mutta, edellisen postauksen jälkeen meille on saapunut kuitenkin toinen yöpöytä, kasveja, oikean kokoinen ruokapöytä, hyllykkö keittiöön sekä sohva, jota saimme odottaa yli 2 kuukautta. 

Hitaasti mutta varmasti tästä vielä muovautuu juuri meidän (tai enemmän mun) näköinen koti, joka on ihanan valoisa ja väreinä toimii valkoinen, harmaa ja musta. 


xoxo, Laura

Muistakaa läheisimpiänne

Tässä vaiheessa elämää, kun ei asuta enää vanhempien luona, muutetaan eri kaupunkiin, ystäviin ja perheeseen välimatkat kasvavat. Siinä vaiheessa sitä oikeasti alkaa ymmärtämään kuinka paljon välittää omista läheisimmistään.


Kun mä muutin pois kotoa toiseen kaupunkiin tänne Jyväskylään, mulla jäi perhe ja ystävät vanhaan kotikaupunkiini, tai vaihtoehtoisesti osa heistäkin oli muuttanut eripuolille suomea. Olin yksin uudessa kaupungissa uuden "elämän" kanssa. Alkuun mä oikeastaan vain huomasin olevani yksin ja käyden keskustassa vain jos oli pakko jotain käydä ostamassa ja salilla (asuin siis silloin n.6 km päässä keskustasta). Silloin myös soittelin lähes päivittäin äidille tai ystävälleni kotipuoleen, se helpotti koti-ikävää. 

Kauaa en kerennyt asua täällä kun tapasin poikaystäväni, sitten en enää ollut yksin vaan lähes päivittäin sain seuraa. Myös ensimmäisen 9 kuukauden aikana sain nauttia Satun seurasta useaan otteeseen, kun molemmilla oli tylsää niin jopa parin tunnin varoitusajalla hän lähti tulemaan luokseni ja saattoi viettää täällä jopa viikon putkeen. Nyt viimeisimmästä tälläisestä reissusta on about puoli vuotta.


Lähes joka viikko huomaan myös miettiväni mitä rakkaalle siskopuolelleni kuuluu Tampereelle, kun sielläkin olen käynyt viimeksi 2016 syksyllä.. Mä oon tosi huono lähtemään vaikka periaatteessa mulla olis aikaa kun vaan sitä tekisin, mutta mä lupaan että lähiaikoina sen teen!

Tuntuu välillä, että olisin maailman surkein sisko, lapsi ja ystävä kun en saa aikaiseksi sopia tapaamista kauempana asuvien kanssa. Ja vaikka kuinka miettisin heitä, myös yhteydenotto välillä on jotenkin "vaikeaa" vaikka ei se vaadi kuin yhden viestin laittoa; mitä sulle kuuluu? 

Kesällä tutustumaani Marianneen on kyllä syntynyt nopeasti todella läheinen suhde, luottamus toimiin tilanteessa kuin tilanteessa, autetaan ystävää hädässä, voidaan jakaa niin hyvät kuin huonotkin hetket. Tuntuu kyllä, että oltais tunnettu paljon pidempään ja hauskaa tässä on myös se, että jos joku kysyy kuinka kauan ollaan tunnettu vastauksen saatuaan usein takaisin tulee "oikeasti? luulin että ootte tuntenu paljon kauemmin".


Välillä myös tulee mietittyä parisuhdetta ja sitä kuinka hitosti sitä toista vaan rakastaa ja saa olla kiitollinen, että se vaan pysyy siinä vierellä vaikka minkälaisten kiukkukohtausten jälkeen. 

Saan kyllä olla ihan hullun kiitollinen jokaisesta jotka on mun elämässä ja samalla pyytää anteeks kaikilta kuinka huono oon pitämään yhteyttä, mutta se ei oikeesti tarkota ettenkö mä välittäis!


Tätä tekstiä kirjottaessa mä makaan sohvalla kunnon kyynel lammikko allani, kun herkistelen täällä miettiessä näitä kaikkia ihania ihmisiä mun elämässä. Halusin kuitenkin jakaa teille vähän mun viimeaaikaisia ajatuksia ja muistuttaa myös teitä rakastamaan jokaista teidän läheistä ja myös välillä muistuttamaan siitä heitä♥


xoxo, Laura

Vuosi 2017 numeroina

Vuosi vaihtui viimein ja voimme jättäää vuoden 2017 taaksemme, mutta ennen sitä haluan vielä tehdä pikakelauksen viime vuoteen ja kertoa teille numeroin mitä kaikkea se piti sisällään.


Heti vuoden 2017 alussa, tammikuun lopuilla täytin 20 vuotta, joka tuntuu ihan hurjalle kun mielestäni olen edelleen aika lapsi.
Myös tammikuussa alkoi 9 kuukautta kestävä "ikävä" kun poikaystäväni lähti armeijaan.


Keväällä päätin laittaa hakemuksen kouluun ja kun vihdoin sieltä sain sisäänpääsy kirjeen, siitä seurasi ainakin 15 minuutin ilonkiljahdukset ja tanssit. Siitä alkoi 4-5 kuukauden odotus, että pääsisin 1. kertaa koululle. 


Kesällä tutustuin ihan huippu ihmisiin kun 1. kertaa uskalsin ottaa itse yhteyttä toiseen tyttöön johon olisi kiva tutustua, ja vitsit, kyllä kannatti! Olemme saaneet siitä viestistä ainakin 5 kertaa huikeat naurut.


Vuonna 2017 sain töitä haaveilemastani paikasta, johon lähetin enemmän kuin 10 kertaa uudelleen kuvatun videoesittelyn itsestäni.
Uuden työn kautta pääsin tutustumaan 12 huippu tyyppiin, joiden kanssa on ihanaa työskennellä.


Elokuussa päätimme poikaystäväni kanssa tarttua tilaisuuteen ja muuttaa yhdessä isompaan asuntoon, kun kerkesin siihen mennessä asua juuri 12 kuukautta yksin omassa pikkuyksiössä, 7 kilometrin päässä keskustasta.


Vuonna 2017 join kahvia enemmän kuin koskaan (tai oikeastaan kaikkia erikoiskahveja), kun espressohouse tuli tänne Jyväskylään kesällä. Viimeisten 2 kuukauden aikana kävin hakemassa ainakin 1-5 kertaa viikossa sieltä kahvia, hups.


4 kuukautta uudessa asunnossa vietetyn ajan jälkeen voin hyvillä mielin jo sanoa että täällä alkaa jo näyttämään kodilta. Ostoslistalla on vielä 2 ruokapöydän tuolia ja itse isompi ruokapöytä.


2017 oli ihana vuosi; tapahtui paljon uusia asioita joita voin vain hymyssä suin muistella. 
Kuitenkin vuonna 2018 tulee toteutumaan 1 suurimmista haaveistani, joka on ollut mielessäni jo 10 vuotta. Nyt odotusta on enää 5-6 kuukautta! 

Miltä teidän vuosi 2017 näytti? Mikä oli mieleenpainuvin asia? Olisi ihanaa kuulla teidän vuodesta kommenteissa!


xoxo, Laura