Sisällön tarjoaa Blogger.

Muistakaa läheisimpiänne

Tässä vaiheessa elämää, kun ei asuta enää vanhempien luona, muutetaan eri kaupunkiin, ystäviin ja perheeseen välimatkat kasvavat. Siinä vaiheessa sitä oikeasti alkaa ymmärtämään kuinka paljon välittää omista läheisimmistään.


Kun mä muutin pois kotoa toiseen kaupunkiin tänne Jyväskylään, mulla jäi perhe ja ystävät vanhaan kotikaupunkiini, tai vaihtoehtoisesti osa heistäkin oli muuttanut eripuolille suomea. Olin yksin uudessa kaupungissa uuden "elämän" kanssa. Alkuun mä oikeastaan vain huomasin olevani yksin ja käyden keskustassa vain jos oli pakko jotain käydä ostamassa ja salilla (asuin siis silloin n.6 km päässä keskustasta). Silloin myös soittelin lähes päivittäin äidille tai ystävälleni kotipuoleen, se helpotti koti-ikävää. 

Kauaa en kerennyt asua täällä kun tapasin poikaystäväni, sitten en enää ollut yksin vaan lähes päivittäin sain seuraa. Myös ensimmäisen 9 kuukauden aikana sain nauttia Satun seurasta useaan otteeseen, kun molemmilla oli tylsää niin jopa parin tunnin varoitusajalla hän lähti tulemaan luokseni ja saattoi viettää täällä jopa viikon putkeen. Nyt viimeisimmästä tälläisestä reissusta on about puoli vuotta.


Lähes joka viikko huomaan myös miettiväni mitä rakkaalle siskopuolelleni kuuluu Tampereelle, kun sielläkin olen käynyt viimeksi 2016 syksyllä.. Mä oon tosi huono lähtemään vaikka periaatteessa mulla olis aikaa kun vaan sitä tekisin, mutta mä lupaan että lähiaikoina sen teen!

Tuntuu välillä, että olisin maailman surkein sisko, lapsi ja ystävä kun en saa aikaiseksi sopia tapaamista kauempana asuvien kanssa. Ja vaikka kuinka miettisin heitä, myös yhteydenotto välillä on jotenkin "vaikeaa" vaikka ei se vaadi kuin yhden viestin laittoa; mitä sulle kuuluu? 

Kesällä tutustumaani Marianneen on kyllä syntynyt nopeasti todella läheinen suhde, luottamus toimiin tilanteessa kuin tilanteessa, autetaan ystävää hädässä, voidaan jakaa niin hyvät kuin huonotkin hetket. Tuntuu kyllä, että oltais tunnettu paljon pidempään ja hauskaa tässä on myös se, että jos joku kysyy kuinka kauan ollaan tunnettu vastauksen saatuaan usein takaisin tulee "oikeasti? luulin että ootte tuntenu paljon kauemmin".


Välillä myös tulee mietittyä parisuhdetta ja sitä kuinka hitosti sitä toista vaan rakastaa ja saa olla kiitollinen, että se vaan pysyy siinä vierellä vaikka minkälaisten kiukkukohtausten jälkeen. 

Saan kyllä olla ihan hullun kiitollinen jokaisesta jotka on mun elämässä ja samalla pyytää anteeks kaikilta kuinka huono oon pitämään yhteyttä, mutta se ei oikeesti tarkota ettenkö mä välittäis!


Tätä tekstiä kirjottaessa mä makaan sohvalla kunnon kyynel lammikko allani, kun herkistelen täällä miettiessä näitä kaikkia ihania ihmisiä mun elämässä. Halusin kuitenkin jakaa teille vähän mun viimeaaikaisia ajatuksia ja muistuttaa myös teitä rakastamaan jokaista teidän läheistä ja myös välillä muistuttamaan siitä heitä♥


xoxo, Laura

16 kommenttia

  1. Elämäsi tuntuu olevan tasapainossa. Sinulla on sekä suku että ystävät. Hienoa että olet löytänyt uusia ystäviä opiskelupaikka kunnaltasi. Yksin olisi paha olla. Olet onnekas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä kyllä kiitollinen saan olla!

      Poista
  2. Mä voin kyllä niin samaistua tähän tekstiin! Nyt itse kun asun ulkomailla niin sitä yhteistä aikaa ihan vaan just vaikka puhelimessa tai Skypessä arvostaa niin paljon enemmän kuin kotona asuessa, mutta siitäkin huolimatta se puhelimen käteen ottaminen ja viestin kirjoittaminen tuntuu joskus vaan olevan ylitsepääsemättömän vaikeeta... Tein tänä vuonna tosin kaksi uuden vuoden lupausta / tavoitetta, ja toinen niistä on nimenomaan parempi yhteydenpito Suomessa asuviin ystäviin ja perheeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä se vaan on ”vaikeaa” vaikka oikeesti ei ookkaan!😅 se on vaan hyvä kun paljon pitää yhteyttä.

      Poista
  3. Ihanasti ja kauniisti kirjoitettu <3

    VastaaPoista
  4. Läheiset on kyllä se ykkösprio elämässä. Hyvä että oot löytänyt myös täältä ystäviä ja varsinkin tollaisen helmen kuin Marianne!

    hanna
    www.hannamariav.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Ja niin, ei se helppoa ollut kun oon aika ujo ottamaan yhteyttä uuteen ihmiseen, mutta onneks niin tein!

      Poista
  5. Mä olen siitä onnellisessa asemassa, että koko perhe, ystävät ja lähes kaikki sukulaisetkin asutaan kaikki samassa kaupungissa niin yhteydenpito on helppoa, vaikkakin välillä silti huomaa että pitkiäkin taukoja on tullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se helpottaa kyllä hurjasti kun läheiset asuvat samassa kaupungissa!

      Poista
  6. Ihana teksti tärkeästä asiasta! Läheiset on suuri voimavara elämässä.

    VastaaPoista
  7. Tämä postaus oli tosi liikuttava, tämän aiheen tärkeyttä ei varmasti voi koskaan korostaa liikaa!♥

    VastaaPoista